Vaikka ketoruokavaliolla suurin osa energiasta tulee rasvasta, proteiinia syödään kohtuullisesti ja hiilareita minimaalisesti, ketoruokavalio ei ole mikään tietty kiveen hakattu ruokavalio. Ketoilla voi monella eri tavalla. Vaikka makroravintoaineiden jakaumat vaihtelevat hitusen, suurin vaihtelu lienee yksittäisissä ruoka-aineissa.
Moni lähtee noudattamaan ketoruokavaliota terveyssyistä. Tämän vuoksi on tärkeää katsoa, minkälaisia mikroravintoaineita suuhunsa laittaa makrojen lisäksi. Jos vitamiineja ja kivennäisaineita ei saa tarpeeksi, keho ei pysty pitämään yllä terveyttä kovin pitkään — saatikka palauttamaan terveyttä, jos sen on jo menettänyt.
Ruoan prosessointi eli käsittely vaikuttaa suoraan siihen, minkälaisia vaikutuksia ruoalla on terveyteen. Mahdollisimman lisäaineeton, käsittelemätön tai kevyesti käsitelty ruoka tuottaa parhaimman olon ja takaa kaikkien tarvittavien ravintoaineiden saannin. Tällainen on puhdasta ketoa.
Ketoruokavaliota voi toki noudattaa vain pelkästi makroihin katsoen. Jos ruoan prosessointiin, lisäaineisiin tai suojaravintoaineisiin ei kiinnitetä huomiota, lipsahdetaan helposti ”dirty” keton puolelle.
Verrataan puhdasta ketoa ja ”dirty” ketoa tarkemmin hieman myöhemmin. Katsotaan ensin, minkälaista on prosessoitu ruoka ja miten ruoan prosessointia voi luokitella.
Prosessoitu ruoka tarkoittaa yksinkertaisesti sellaista ruokaa tai sellaisia ruoka-aineita, jotka eivät ole alkuperäisessä muodossaan. Niille on siis tehty jotain, eli niitä on käsitelty jollakin tavalla.
Harvapa ihan pelkkiä kokonaisia raakoja ruoka-aineita syö, eli ruokaa käsitellään kotikeittiössäkin ihan normaalin ruoanlaiton keinoin, kuten vaikkapa hienontamalla, keittämällä, paistamalla ja pakastamalla.
Tehdaskäsittely on asia erikseen. Linjalta saattaa putkahtaa ulos täysin tunnistamaton tuote — ainakin kun sitä verrataan koneistoon sisään menneisiin raaka-aineisiin.
Prosessoinnin eri asteille voi olla erilaisia luokitteluja. Seuraavassa hyvin yksinkertainen neliasteinen luokittelu, joka on ruoan prosessoinnista paljon puhuneen tutkijan ja lääkärin Robert Lustigin innoittama:
Korkeasti prosessoidulle ruoalle on tyypillistä, että se on massatuotettu tehtaassa, kaikki erät ovat tasalaatuisia ja samannäköisiä, tuote näyttää samalta joka puolella maailmaa, tuotteen koostumus on tasainen (esim. rasva ei erotu) ja tuotteella on pitkä hyllyikä.
Tuote voi olla myös kehitetty erityisen houkuttelevaksi joitakin ominaisuuksia korostamalla. Siinä on vaikkapa tietty rouskuvuus tai suutuntuma. Myös suolan, rasvan ja sokerin suhde vaikuttaa paljon ruoan houkuttelevuuteen. Tällaisiin supermaistuviin ja addiktoiviin tuotteisiin lisätään usein roppakaupalla lisäaineita. Niistä puuttuu usein myös kuitua, koska kuitu lyhentää hyllyikää.
Nyt kun tiedämme, mitä käsitetään prosessoidulla ruoalla, on aika katsoa miksi prosessoitu ruoka on niin haitallista.
Näin alkuun voisi kärjistää, että prosessoitu ruoka on yhtä kuin myrkky ja puhdas ruoka on yhtä kuin lääke. Johan Hippokrateskin aikoinaan sanoi ”Ruoka olkoon lääkkeesi”. Noina aikoina ruoan prosessointi oli aivan toista kuin nykyajan huippuunsa hiotuissa tehtaissa ja vasta muutaman vuoden markkinoilla olevin kemikaalein höystettynä, joten ravintoon kannattaakin kiinnittää entistä enemmän huomiota.
Jos ajatellaan tehtaassa massatuotettua ruokaa luonnossa esiintymättömine lisäaineineen ja pitkine hyllyikineen, sen vaikutukset hyvinvointiin ja terveydentilaan ovat aivan toiset kuin prosessoimattomien tai vain hennosti käsiteltyjen ruokien.
Prosessoitu ruoka on ensinnäkin hyvin koukuttavaa. Ammattitaitoiset tutkijat ja tuotekehittäjät ovat varta vasten luoneet mahdollisimman houkuttavia ja koukuttavia tuotteita, joihin helposti iskee himo ja joita tulee syötyä vaikkei olisi nälkä. Ajatellaanpa vaikkapa rasvaa ja sokeria tihkuvia donitseja tai rapean rouskahtavia ja vastustamattoman suolaisia perunalastuja. Mitä prosessoidumpi, luultavasti myös sitä enemmän tuotetta on kehitetty, jotta se olisi mahdollisimman helposti syötävä ja siihen iskisi mieliteko. Tällaista ruokaa tulee helposti ylensyötyä sen houkuttelevuuden takia. Koska tällaisissa tuotteissa ei ole myöskään ravintoaineita, keho jää niitä kaipaamaan ja yrittää saada ravintoaineet saamalla ihmisen syömään lisää.
Ravinnoton ja lisäaineilla höystetty ruoka on omiaan tuottamaan erilaisia terveysongelmia. Jos ruoassa on sokeria, siirappeja tai muita korkeahiilihydraattisia yhdisteitä, se nostaa verensokerin korkealle. Keinotekoisilla makeutusaineilla, kuten aspartaamilla, on tutkimusten mukaan vastaavanlainen vaikutus.
Jatkuvasti korkealla oleva verensokeri altistaa insuliiniresistenssille, tilalle, jossa keho ei pysty käyttämään insuliinia hyväkseen. Insuliiniresistenssin voidaan katsoa olevan miltei jokaisen nykyajan kroonisen sairauden taustalla.
Prosessoitu ruoka aiheuttaa tulehdusta ei ainoastaan insuliiniresistenssin kautta, mutta myös elimistölle vieraiden aineiden kautta. Kuumennetut kasvinsiemenöljyt, kuten auringonkukkaöljy ja rypsiöljy, tuottavat myrkyllisiä ja jopa karsinogeenisia yhdisteitä, kun niitä kuumennetaan. Auringonkukkaöljyssä kypsennetyt perunalastut kuulostavat tämän jälkeen melkoisen luotaantyöntäviltä!
Korkea verensokeri ja insuliiniresistenssi johtaa kroonisiin, varsinkin metabolisiin sairauksiin. Korkea verenpaine, maksan rasvoittuminen, vyötärölihavuus, diabetes ja veren rasva-arvojen vääristyminen ovat esimerkkejä metabolisista ongelmista.
Kuumennetut kasvinsiemenöljyt aiheuttavat kehossa ylimääräistä hapetusstressiä. Kun pahiksia, eli vapaita happiradikaaleja on enemmän kuin mitä kehon antioksidantit pystyvät niitä nujertamaan, syntyy solu- ja kudosvaurioita ja tulehdusta.
Prosessoitu ruoka edesauttaa vanhenemismuutoksia. Sokeri vaikuttaa suoraan ihon kuntoon, mutta sokerin (etenkin fruktoosin) ja prosessoidun ruoan tuottamat niin sanotut AGE-yhdisteet vanhentavat koko kehoa päästä varpaisiin verisuonet ja sisäelimet mukaan lukien.
Ruoansulatuskanavakaan ei tykkää prosessoidusta ruoasta. Luonnoton muona muokkaa suoliston bakteerikantaa epäedulliseen suuntaan ja voi aiheuttaa bakteerien liikakasvua niissä suoliston osissa, joihin runsas bakteerikasvusto ei kuulu.
Prosessoitu ruoka epäluonnollisine kemikaaleineen ja kuumennettuine rasvoineen voi jopa altistaa syövälle, dementialle ja autoimmuunisairauksille. Se voi edesauttaa perinnöllisten sairauksien puhkeamista.
Mielenterveyskään ei ole turvassa: prosessoitu ruoka voi aiheuttaa masennusta, paniikkihäiriöitä, ahdistusta ja jopa kaksisuuntaista mielialahäiriötä.
Ja totta kai: kaikki me tiedämme, että sokeri pilaa hampaat.
Itse asiassa koko planeetta kärsii prosessoidusta ruoasta. Käsitelty ruoka ja sen raaka-aineet tuotetaan hyvin epäeettisin menetelmin ihmisiä, kasveja ja eläimiä ajatellen. Prosessoidun ruoan kemikaaleihin tarvitaan erikoisia, usein synteettisiä raaka-aineita ja suuria tehtaita. Raaka-aineita, puolivalmisteita ja valmiita tuotteita kuljetetaan ympäri maailmaa. Pelkästään viljojen viljely on epäluonnollista ja tuhoaa maapallon resursseja sekä hedelmällistä pintamaata pelottavan huimaavaa vauhtia.
Ja nyt kun tiedämme enemmän prosessoidun ruoan haitoista, on aika verrata puhdasta ja ”dirty” ketoa toisiinsa.
Edellä käsiteltiin prosessoidun ruoan ongelmia. Toki suurin osa maailman prosessoidusta ruoasta on hyvin korkeahiilihydraattista, mutta markkinoilla on pilvin pimein prosessoituja ketotuotteitakin. Niitä yhdistää aivan samat ongelmat, kuten hiilaripitoisia prosessoituja tuotteita.
Puhtaan keton ja ”dirty” keton pääasiallinen ero onkin, että puhdas keto on ravinteikas ja mahdollisimman käsittelemätön, kun taas ”dirty” keto on vähäravinteinen ja prosessoitu.
Siinä missä puhtaassa ketossa ratkaisee makrojen lisäksi ravinteikkuus, ”dirty” ketossa ei kiinnitetä huomiota muuhun kuin makroihin, lähinnä, ettei hiilareita tule paljoa.
Kun puhdas keto on yllä mainittujen prosessointitasojen 1—3 mukaista ravintoa, ”dirty” keto koostuu pääasiassa tasojen 3—4 prosessoidusta ravinnosta.
Puhdas keto on mahdollisimman lisäaineetonta ja luomua. ”Dirty” ketossa lisäaineisiin tai luomuun ei kiinnitetä huomiota.
Voidaankin kiteyttää, että puhdas keto tekee oikeasti hyvää keholle ja mielelle (sekä koko planeetalle!) kun taas ”dirty” ketolla asenne ”kunhan saa halvalla ja nopeasti” korostuu.
Puhtaalla ketolla käsittelemättömät luonnolliset rasvat, kuten eläinperäiset ja hedelmistä saatavat rasvat (kuten kookos-, oliivi- ja avokadoöljy) ovat arvossaan. ”Dirty” keton rasvat tulevat lähinnä tehtaasta ja ovat pääosin herkästi härskiintyviä omega-6-rasvahappoja sisältäviä auringonkukka-, rypsi-, rapsi-, soija-, maissi- ja safloriöljyjä.
Puhtaan keton rasvat ovatkin suurimmaksi osaksi tyydyttyneitä tai yksittäistyydyttymättömiä kun ”dirty” keton rasvat ovat juurikin omega-6-pitoisia öljyjä. Tai ”dirty” ketoa noudattava ei yksinkertaisesti kiinnitä huomiota siihen, minkälaisia rasvoja tuotteessa on käytetty tai miten se on valmistettu.
Proteiinia ketoruokavaliolla nautitaan kohtuullisesti — tosin ”dirty” ketoa noudattava voi nappailla ketoproteiinipatukoita niin, että proteiinia saattaa tulla liikaa. Puhtaalla ketolla proteiini tulee lähinnä eläinperäisistä ruoista, vaikkapa lihasta. Eläinperäinen proteiini on täydellistä proteiinia, eli siinä on kaikkia välttämättömiä aminohappoja tarpeeksi. ”Dirty” ketoa noudattava saattaa syödä kasviproteiinia, vaikkapa teksturoitua soijaa tai kasviproteiinipalleroita, -suikaleita tai muita vastaavia tuotteita, joita ruokakauppoihin on ilmestynyt muutaman viime vuoden aikana hyllyriveittäin.
Jos vielä eläinperäinen proteiini on käsittelemätöntä ja se on peräisin joko villistä tai muuten lajityypillistä ruokaa syöneestä eläimestä, se on taatusti puhdasta ketoa. ”Dirty” keton eläinproteiini saattaa taas olla lisäaineita sisältävää ja peräisin tehotuotetusta ja teollisuusrehua syöneestä eläimestä. Puhdasta ketoa noudattava syö eläimen turvasta hännänpäähän, kun ”dirty” ketoilijaa kiinnostaa vain filee tai muu lihasliha, vaikkapa tehotuotetun broilerin nahkaton rintafilee.
Ketoilijalla hiilarimäärä on yllättävän yksilöllinen, ja oma hiilarisietokyky kannattaa selvittää. Myös ketoruokavaliolla haettavat terveyshyödyt vaikuttavat hiilareiden määrään.
Puhtaan ja ”dirty” keton hiilarilähteet poikkeavat toisistaan. Kun puhtaalla ketolla hiilarit saadaan pääasiassa käsittelemättömistä vähähiilihydraattisista vihanneksista ja marjoista, ”dirty” ketoon ei kuulu juurikaan kasviksia tai niiden laatuun ei kiinnitetä huomiota.
”Dirty” keton hiilarit saattavat tulla prosessoiduista ketotuotteista. Tällöin ne voivat olla korkeahiilarisia aineksia, kuten siirappeja, tärkkelystä tai sokereita, vaikkapa vaahterasiirappia tai maltodekstriiniä. Tuotteen kokonaishiilihydraattipitoisuus voi jäädä alhaiseksi, mutta korkeahiilariset ainekset ovat silti ”dirty” ketoa eivätkä kuulu puhtaaseen ketoon, koska niissä ei ole ravintoaineita ja ne saattavat nostaa verensokeria.
Pahimmillaan ”dirty” ketoilija käyttää myös viljoja tai puoliviljoja, jotka eivät periaatteessa kuulu niiden terveyshaasteiden vuoksi ketoruokavalioon ollenkaan.
Makeutusaineet ovat varmaan yksi kiistellyimmistä aineksista ketoruokavaliolla. Fanaattisimmat ketoilijat karttavat kaikkea lisämakeutusta, rennommin ketoilevat — mutta silti terveyshyötyjä havittelevat — käyttävät makeutteita harkiten. Makeutusaineetkin voidaan jakaa puhtaaseen ja ”dirtyyn” ketoon.
Puhtaaseen ketoon kuuluu harkitusti luonnon omia kalorittomia (tai lähes kalorittomia) makeutteita, kuten steviaa, erytritolia, monk fruitia (luo han guo), kallioimarretta vai vaikkapa vaniljatankoa. ”Dirty” keton makeutteet tulevat jälleen tehtaasta: näitä aineita ei esiinny suoraan luonnossa. Sellaiset keinotekoiset makeutusaineet kuten aspartaami, asesulfaami K, sukraloosi ja sakariini ovat kaikki äärimmäisen keinotekoisia ja niillä voi olla tuhoisa vaikutus terveyteen.
Sokerialkoholeista maltitoli, sorbitoli ja jopa ksylitoli voivat aiheuttaa vatsanväänteitä ja verensokerin nousua, joten periaatteessa ne eivät myöskään kuulu puhtaaseen ketoon, ainakaan suurina määrinä. Ksylitolipurkan tai -pastillin voi moni ottaa ilman, että siitä tulee oireilua tai verensokerin nousua.
Monet ketotuotteet sisältävät teoriassa matalahiilihydraattisia siirappeja, jotka ovat frukto-oligosakkaridipohjaisia. Nämä siirapit voivat kuin voivatkin nostaa verensokeria. Ainakin ne aiheuttavat helposti vatsanväänteitä eikä niitä voi syödä paljoa.
Kaikista pahimpia lienevät ”ketotuotteet”, joissa on käytetty pieniä määriä korkeahiilihydraattisia aineita, kuten puhdasta sokeria, intiaanisokeria, kookossokeria, erilaisia tärkkelyksiä, hunajaa, vaahterasiirappia, maltodekstriiniä tai muuta ”dirty” ketoon kuuluvaa. Kun ketoruokavaliolle lähdetään terveyssyistä, kaikki korkeahiilihydraattiset ainekset olisi hyvä jättää pois, vaikka niitä olisikin aivan pieniä määriä.
Puhtaan keton lisäaineetkin tulevat suoraan luonnosta. Ruokaan saadaan säilyvyyttä luonnon omin keinoin, kuten vaikkapa mausteilla tai kasvisten tai oliiviöljyn polyfenoleilla. ”Dirty” keton ruokien säilyvyys ja pitkä hyllyikä saavutetaan synteettisin lisäainein. Sellaiset hyvin yleisesti käytetyt lisäaineet kuten sitruunahappo, natriumglutamaatti tai propyleeniglykoli voivat vaikuttaa olotilaan. Vielä enemmän niillä on tuhoisaa vaikutusta, jos terveys on jo mennyt ja ihminen kärsii erilaisista oireista.
Siinäpä puhtaan keton ja ”dirty” keton eroja pääpiirteittäin.
Jos luet Ketokamun tuotteiden ainesosaluettelot läpi, huomaat, miten kaikki tuotteemme ovat mahdollisimman puhdasta ketoa. Emme käytä koskaan tuotteissamme mitään synteettistä.
Esimerkiksi keittomme Kukkis ja Parsis ovat hyvin hellävaraisesti tuotettuja — paljon hellävaraisemmin kuin markkinoiden muut keitot. Niissä kasvikset keitetään ja soseutetaan ja vasta tämän jälkeen lisätään rasvat, jotteivät ne härskiinny. Keitot jäähdytetään supernopeasti todella kylmiksi. Näin ravintoaineet säilyvät mahdollisimman koskemattomina. Tästä kertoo mm. Parsiksen vihreä väri. Kun parsakaalia keittää, se muuttuu helposti harmaaksi ja ravintoaineet liukenevat keittoveteen. Parsiksen parsakaali on kuitenkin vihreää, mikä kertoo siitä, että ravintoaineet ovat hyvin tallella.
Raakasuklaakuorrutetuissa Ketokamun macadamia– ja hasselpähkinöissä sekä mansikoissa ja vadelmissa suklaan lämpötila ei ole noussut yli 42 °C:n. Tämä tarkoittaa sitä, että raakasuklaan kaikki hienot ominaisuudet ovat tallella.
Hitaasti ja hartaasti myllyssä jauhettu samettistakin samettisempi Ketolla on suklainen levite, joka vie kielen mennessään. Hasselpähkinää, mantelia, parapähkinää, kookosta, macadamiapähkinää ja raakasuklaata sisältävä tahna on monikäyttöinen ja mahtavan makuinen. Luonnostaan vähähiilihydraattinen Ketolla on makeutettu vain luonnollista alkuperää olevalla stevialla, eikä se sisällä mitään ylimääräistä.
Ketokamun Leivontamixistä voi lukea lisää ilmaisesta reseptikirjasta, josta löydät yli 40 reseptiä tämän markkinoiden fiksuimman luontaisesti gluteenittoman ja vähähiilihydraattisen leivontajauhon käyttöön. Huomaat, kuinka Leivontamix sisältää vain luonnollisimpia ketoleivontaan sopivia aineksia. Edes leivinjauhetta ei käytetä sen fosfaattipitoisuuden vuoksi.
Tomumainen Makeuttaja on markkinoiden parhain ja yksi luonnollisimmista makeutteista. Tähän 96,4 % luomuaineksia sisältävään ketoilijan verrattomaan makeutteeseen raaka-aineet on etsitty tarkkaan, koska ei ole sama, millä herkkusi ja juomasi makeutat.
Supernesteyttävät Ellu-elektrolyyttijauheemme ansaitsevat erityismaininnan. Ainutlaatuisen ConcenTrace®-merimineraaliuutteen ja Guerande-merisuolan ansiosta Elluissa on yli 80 eri mineraalia! Maut ja värit tulevat suoraan luonnosta marja- ja hedelmäuutteista — paitsi Ellu Super Vichyssä, joka on täysin maustamaton ja makeuttamaton. Ellut ovat maailmanluokankin mittakaavassa aivan ensiluokkaisia, eikä vastaavaa huipputuotetta löydy koko maailmasta — ainoastaan kopioita, jotka eivät yllä alkuperäisten Ketokamun Ellujen tasolle.
Ketokamun tuotteissa käytetään aina niin paljon luomuraaka-aineita kuin vain mahdollista. Teemme myös lisätestejä raaka-aineiden puhtauden takaamiseksi. Ketokamu on siis kaikilla mittareilla puhdasta ketoa — sinun hyväksesi.
Terveisin,
Elviira Krebber, pitkän linjan ketoilija, kirjailija ja yksi Ketokamun perustajista
P.S. Jos haluat vieläkin enemmän tietoa puhtaan keton ja ”dirty” keton saloista, kannattaa katsoa Ketokamun webinaari aiheesta.
Ketokamun pieni hyvinvointiopas on nyt julkaistu! Jatkuvasti päivittyvästä e-kirjasta löydät Ketokamu-tuotteiden reseptejä aina sitä mukaa kun uusia tuotteita julkaistaan.
Ihanien ketoreseptien lisäksi e-kirjassa kerrotaan yrityksemme alkuvaiheista, johdatellaan ketoruokavalion saloihin ja annetaan käytännön vinkkejä arjen hyvinvointiin.
Jätä tähän sähköpostiosoitteesi ja saat e-kirjan ladattua sekä liityt Ketokamun uutiskirjeen tilaajaksi (olethan sallinut evästeet ladataksesi e-kirjan).
Jättämällä yhteystietosi hyväksyt henkilötietojesi käsittelyn, tutustu tietosuojaselosteeseemme täältä!
Keto-cookiet ovat herkkua, eikö? Käytämme evästeitä voidaksemme tarjota sinulle räätälöidyn kokemuksen ja juuri sinulle parhaiten sopivaa sisältöä! Tietosuojaseloste
